Your desire to change must be greater than your desire to stay the same

Vapusta siis selvitty. Tuli melkeen viikon tauko treenaamisesta (jos ei lasketa jotain pikku kahvakuulailuja kun löysin ilokseni sellasen siskon luota!). Kuitenkin. Vappu meni kirjaimellisesti juodessa ja maatessa. Liikuin darrapäivinä tv:n edestä vaan vessaan ja jääkaapille. Ruoatkin sai kivasti käden ulottuville, vielä kun joku olis lapannut ne ruoat mun suuhun niin olis ollu bueno!  Meni siis todellakin pitkin reisiä, mutta niinhän mä vähän oletinkin!

Tänään oli aivan ihanan mahtava Combat (miinus se että siellä salissa oli ihan järjettömän kuuma, ihankun olis ollut jossain tropiikissa). Se oli miksattu ohjelma taas ja se oli oikeesti  rääkkiä!! Tuli oikeesti sellanen olo et aaah tältähän se kunnon rääkki tuntuu, ihanan hirveetä!  Ekaa kertaa kun mulla oli toi ohjaaja niin muistan kun vihasin sitä kun se oikeesti kunnolla rääkkää, mutta nykyään mä ah-niin-rakastan tota.  Lepsut ohjaajat in my ass!

En oo vielä siis päässyt testaamaan Attackia saati ylipäätänsä sitä uutta salia, ens viikolla sinne! Mulla on nyt vähän epäselvänä miten noi viikko ohjelmat menee kun ne ei oo vielä mitenkään säännölliset ja muutenkin vajavaiset joten will see! Huomenna kuitenkin Combattiin ja sit oma treeni. Tää syöminen kans kuriin! Kyl se tässä heti kun kotiutu niin muuttu parempaan taas, mutta en mä nyt ihan iskussa oo, pakko myöntää!

Joku epätoivo iski tänään kun kattelin ennen tunnin alku itteäni peilistä. Näky vaan kauhee valas siellä peilissä vastassa. Tein siinä lupauksen itelleni, että en taho lipsua enää ollenkaan ja kovaa treeniä! Kiitos!  Ei tuntunu eikä näyttäny ollenkaan hyvältä.. ja kesä on ihan kohta. En kestä! Alan oikeesti panikoitua.  Olisin niin tahtonut keretä kesäkuntoon, mutta en mä kyllä kerkeä :( Pääasiahan on, että pääsen kuntoon oli se sit mikä vuoden aika vaan, mutta kesä nyt olis tietysti ollu ihan jees...

Mut painetaan nyt viel kovasti tää toukokuu (ja tietysti sen jälkeenkin!): Vaik kevät on oikeesti vaikeeta aikaa... terassit aukee, aurinko paistaa ja tekee mieli nähä kavereita enemmän ja tehä kaikkea, treenaaminen alkaa jotenki tuntua toissijaiselta vaikka kivaa onkin! Mut on vaikeempaa tehdä se päätös et minkä vaihtoehdon valitsee. En tykkää.  Musta tuntuu, että tähän mun tän hetkiseen fiilikseen (ettei innosta niin täysiä) vaikuttaa kans yks henkilökohtanen juttu.  Kun multa on se tärkein tsemppaaja henkilö poissa :(

Tärkeintä mulle kuitenkin on saavuttaa mun tavote,  enkä mä keksi yhtäkään syytä miksi luovuttaisin. Ei käy edes mielessä!  Mut mulle on jo "epäonnistuminen" se jos en käy sitä 5-6 kertaa viikossa salilla, vaan käyn esimerkiks vaan kolme niin FAIL.  Ja sitä rataa.

 Mutta, ei pidä jäädä murehtimaan vaan pitää kattoa inspis kuvia ja treenata!  Jee, treenin iloa! :D